Isojärven kansallispuisto helmikuussa 2025

Pitkästä aikaa loma töistä, olihan se luontoon lähdettävä pidemmäksi aikaa kuin vain päiväksi tai yhdeksi yöksi. Pienen harkinnan jälkeen päädyin lähtemään Isojärven kansallispuistoon, jossa olin viimeksi ollut pari vuotta sitten maaliskuussa.

Muistin edellisestä reissusta, että tuolla ei paljoa tarvitse tasaisella tallustaa, vaan saa mennä mäkiä ylös ja alas. Ja kyllä, ihan oikein muistin tämän.

Lähdin liikkeelle jälleen Heretystä, kuten aiemmallakin reissulla. Parkkipaikka oli osittain aurattu, luulen että ihmisiä ei täällä niin paljoa ole talviaikaan liikkeellä. Eikä kyllä nytkään ollut yhtään autoa omani lisäksi. Odotettavissa olisi siis hyvin rauhallinen pari vuorokautta, jos autojen määrään suhteuttaa mahdolliset retkeilijät. Siispä matkaan, kohti Kuorejärven laavua ja tuli paikkaa. 

Tämä Hevosenlenkki, jonka varrella myös tuo laavu sijaitsee, oli melko paljon tallattu ja polku oli selvästi nähtävillä. Kuitenkaan ei kauheasti ollut tuoreita jälkiä, vaikkei uutta lunta hetkeen ollut satanutkaan. Polut olivat vielä tässä vaiheessa kohtuu hyviä kävellä, tuleva liukkaus ei ollut vielä läsnä. Matkan edetessä jollain tavalla tuntui, kuin polkujen liukkaus olisi lisääntynyt. Lopulta tuli ensimmäinen kaatuminen, johtuen polulla olevan lumen alla piilevästä jäästä. Mitään ei kuitenkaan sattunut, korkeintaan itsetunto koki pieni muotoisen kolahduksen. 

Kuorejärvi, kuinka muistot kumpusivatkaan mieleen edelliseltä reissulta. Ja kun ilmakin oli todella upea, mikä siihen olikaan jäädä yöksi. Ja kun väkeä ei ollut liikkeellä, en tarvinnut mukana kulkevaa telttaa, vaan majoituin laavuun. Siinä se meni sitten ilta tulta tuijotellessa ennen makuupussin lämpöön kömpimistä.

Aamulla, itselle melko hitaan aamun jälkeen, matka jatkui. Tavoite oli mennä seuraavaksi yöksi Kalalahden laavulle. Mutta sitten alkoivat ongelmat ja polut tuntuivat eilispäivää liukkaammilta. Silloin se tapahtui, kaatuminen. Kaaduin melko pahasti, niin että vasen jalkani jäi alleni. Pääsin ylös, mutta heti huomasin kipua vasemman jalan etureidessä. Tiesin, että matkaa on vielä parisen kilometriä ennen seuraavaa laavua, tulipaikkaa. Jatkoin etenemistä varovaisesti ja hitaammin kuin aiemmin. Pääsin kuitenkin perille, kevensin kantamuksia ja aloin ruoan tekoon. Samalla hieman hieroin etureittä, koitin huilata sitä, jotta se palautuisi. 

Vaikka kuinka olin tehnyt asioita, joilla olisin saanut etureiden siihen kuntoon, että olisi ollut mielekästä jatkaa vielä useampi kilometri, olin päätöksen edessä. Jatkanko matkaa, yritän vaikka väkisin vai jäänkö paikoilleni ja jatkan aamulla uudella suunnitelmalla. Tätä ajatusta pyörittelin hetken ja päätin jäädä Vahterjärvelle yöksi.

Asia ei ollut mitenkään helppo päättää, mutta tiesin sen oikeaksi. Pikku hiljaa kuitenkin illan aikana, kun istuin laavulla, välillä hieman kävelin, tuli hyvä olla. Kuinka upeaa olikaan vain olla, antaa ajan mennä omaa matkaansa, itse pysähtyä hetkeen. Ehkä tämä olikin juuri sitä, mitä lähdin hakemaan tältä reissulta.

Aamu valkeni Vahterjärvellä ja aamu kahvia nauttiessa tunsin, että jalka on jo paremman oloinen. Olin varma, että matka taittuu takaisin Herettyyn huomattavasti helpommin kuin miltä illan kunto antoi epäillä. Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. 

Vastoinkäymisistä ja loukkaamisesta huolimatta reissu oli aivan mahtava. Upeaa luontoa ja ilma oli mitä kaunein talvinen, pakkasta alimmillaan viimeisenä aamuna -14. Mutta mitä tästä jäi myös käteen, on se, että olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että retkeilyn ja siihen liittyvien asioiden opettelu on tärkeää. On hyvä tuntea itsensä, omat varusteet ja se, miten toimia, jos jotain sattuu. En missään kohtaa reissua tuntenut, etten tietäisi miten toimia tai olisi jotain pelkoja tullut loukkaamisen johdosta. Olin tavallaan koko ajan tilanteen tasalla ja tiesin mitä tehdä. 

Kannustan kaikkia hankkimaan tietoa ja taitoa, ennen kuin lähtee luontoon. Luonto on kaunis, mutta omalla tavallaan arvaamaton ja armoton. Mutta siellä on mahdollista pärjätä, jos tietää mitä tehdä ja miten toimia yllättävissä tilanteissa.